Velvoitevarastointilain merkitys suomalaiselle lääkehuollolle

Suomen velvoitevarastointijärjestelmä on turvannut lääkkeiden saatavuutta COVID-19-epidemian aikana. Riittävätkö velvoitevarastointilain tarjoamat mahdollisuudet tulevaisuudessa?

Suomessa on laki lääkkeiden velvoitevarastoinnista (19.12.2008/979). Velvoitevarastoinnilla turvataan keskeisten lääkkeiden saatavuus ja käyttömahdollisuudet kriisin aikana. Laki velvoittaa lääketehtaat, lääkevalmisteiden maahantuojat, sairaala-apteekit ja muut terveydenhuollon toimintayksiköt sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen varastoimaan tiettyjä lääkeaineita ja -valmisteita, apu- ja lisäaineita sekä pakkausmateriaaleja.

(lääkeaineen, apu- ja lisäaineiden sekä pakkausmateriaalien) varastointivelvoitteen määrä perustuu edellisen vuoden kulutukseen. COVID-19-pandemian aikana tiettyjen lääkkeiden, erityisesti tehohoidossa käytettyjen infektiolääkkeiden, kulutus on kasvanut merkittävästi normaaliin verrattuna, ja juuri näistä lääkkeistä on globaalisti puutetta. Suomessa velvoitevarastointijärjestelmä on toistaiseksi pystynyt turvaamaan tällaisten lääkkeiden saatavuuden.

Fimea valvoo varastointivelvoitteen toteutumista ja varastoitavien lääkkeiden käyttöä. Toimija voi anoa varastointivelvoitteen alituslupaa, ja Fimea voi sen myöntää perustellusta syystä. Koska lain perusteella varastoitavien valmisteiden määrä elää, Fimea kerää tietoa todellisesta varastotilanteesta. Normaalisti raportit varastotilanteesta toimitetaan Fimealle vuosittain, mutta pandemian aikana käyttöönotetun valmiuslain nojalla on siirrytty varastojen tiheämpään seurantaan.

Suomen velvoitevarastointijärjestelmä on varsin uniikki, ja nyt koronakevään aikana järjestelmän tehokkuus on herättänyt kiinnostusta maailmalla!