Lääkehoitoihin liittyvien riskien tunnistaminen ja niihin varautuminen

Lääkehoitoihin liittyvät riskit on tärkeää tunnistaa, jotta niitä voidaan ennaltaehkäistä. Riskien ja niiden ennaltaehkäisemiseksi toteutettujen toimenpiteiden kuvaaminen sosiaali- ja terveydenhuollon yksikön lääkehoitosuunnitelmassa on perusta turvallisen lääkehoidon toteuttamiselle. Viime vuosina on myös kehitetty mittareita, joiden avulla esimerkiksi kotihoidon lähihoitajat tai itsenäisesti kotona asuvat iäkkäät lääkkeiden käyttäjät voivat itse tunnistaa lääkehoitoihin liittyviä riskejä.

Kaikkiin lääkkeisiin ja lääkehoitoihin liittyy riskejä. Riskit korostuvat, jos työtä tehdään kiireessä tai väsyneenä. Lääkehoidon ongelmien ja riskien tunnistaminen on erityisen tärkeää monilääkityillä ja iäkkäillä, joilla on korostunut riski saada lääkkeistä haitta- ja yhteisvaikutuksia.

Lääkehoitoihin liittyvät riskit ovat erilaisia eri toimintaympäristöissä

Lääkehoitoja toteuttavien toimintayksiköiden lääkehoitoprosessit voivat olla hyvin erilaisia. Lisäksi lääkehoitoja toteutetaan kotona ja sellaisissa toimintaympäristöissä, joissa lääkehoito ei ole jokapäiväistä tai samalla tavalla tyypillistä kuin terveydenhuollon yksiköissä on, esimerkiksi varhaiskasvatuksessa, kouluissa tai perhehoidossa.

Lääkehoitoprosessien erilaisuudesta johtuen kunkin yksikön lääkehoitoihin liittyvät riskit ovat myös toisistaan poikkeavia. Esimerkkinä erilaisten yksiköiden riskikohdista voi olla henkilökohtaisten lääkkeiden säilyttäminen yksikön yhteisessä lääkehuoneessa ja jos lääkkeitä ei ole merkitty asiakaskohtaisesti riittävän selkeästi, saattavat eri henkilöiden lääkkeet mennä sekaisin.

Lisäksi ajantasainen lääkityslista saattaa puuttua tai olla sisällöltään puutteellinen. Samoin lääkehoidon toteuttamisessa saattaa olla epäselvää se, kuka lääkehoidon kokonaisuudesta vastaa. Myös lääkeaineissa on eroja ja joidenkin lääkkeiden käyttöön liittyy suurempi riski lääkehaitoille kuin toisilla.

Riskilääkkeitä on monenlaisia

Lääkitysturvallisuuden näkökulmasta riskilääkkeitä ovat sellaiset lääkkeet, joiden annosteluun, käsittelyyn tai säilytykseen liittyy virheellisen käytön riskejä (taulukko 1). Lisäksi lääkehoito voi edellyttää erityistä tarkkaavaisuutta lääkkeen farmakologisten ominaisuuksien (esim. kapea terapeuttinen leveys, korkea yhteisvaikutusten riski, vakavien haittavaikutusten riski jo hoitoannoksilla) tai potilaan yksilöllisten ominaisuuksien (esim. perimä, ikä, munuaisten vajaatoiminta) takia.

Taulukko 1. Esimerkkejä toimintayksikön riskialttiista lääkkeistä (lääkkeen farmakologiset tai lääkehoidon prosessiin liittyvät syyt). Taulukon listaus sisältää esimerkkejä ja yksikkökohtainen riskilääkelista voi sisältää myös muita kuin listassa mainittuja lääkkeitä. Lähde: Turvallinen lääkehoito-opas. STM 2021: 6.

Riskilääkkeitä ovat myös harvoin käytettävät lääkkeet, uudet lääkkeet, poikkeukselliseen aikaan annettavat lääkkeet ja suonensisäiset lääkkeet. Lisäksi on hyvä huomioida, että myös itsehoitolääke voi olla riskilääke, kuten esimerkiksi asetyylisalisyylihappo ja parasetamoli tietyissä tilanteissa ovat.

Se, mitkä lääkkeet luokitellaan kussakin yksikössä riskilääkkeiksi, riippuu muun muassa toiminta- tai työyksikön asiakaskunnasta, heidän palvelutarpeestaan ja lääkehoitokäytännöistä. Tämän takia jokaisen toimintayksikön on syytä tunnistaa siellä käytössä olevat riskilääkkeet ja laatia niistä listaus.

Riskilääkelistan laatimisessa voi tarvittaessa käyttää apuna lääkehoidon asiantuntijoita kuten lääkäriä tai farmasian ammattilaista. Listaus on hyvä tarkistaa sovituin väliajoin esimerkiksi vuosittain ja samalla arvioida, ovatko riskinminimointitoimenpiteet olleet riittäviä sekä tarvitseeko niitä päivittää.

Yksikön lääkehoitosuunnitelmassa on hyvä kuvata riskilääkkeiden lisäksi myös toimintatavat, joilla riskilääkkeiden tai lääkehoitojen riskejä pyritään ehkäisemään ja miten toimitaan, jos riski kaikesta huolimatta toteutuu.

Yksikkökohtaisen lääkehoitosuunnitelman lisäksi myös yksilökohtainen lääkehoitosuunnitelma on tärkeä. Esimerkiksi jos itsenäisesti kotona asuva iäkäs lääkkeiden käyttäjä ei pysty nielemään hänelle määrättyjä tabletteja, tulee lääkehoitosuunnitelmassa kuvata se, voiko lääkkeitä murskata tai puolittaa ja miten murskattu lääke tulee annostella. Yhtä lailla on tärkeää kuvata ne hoitokäytännöt ja toimintamallit, joilla tuetaan esimerkiksi diabetesta sairastavan lapsen koulupäivän aikaista omahoidon toteuttamista. Tällöin lääkehoitosuunnitelmassa kuvataan esimerkiksi verensokerimittausten toteuttaminen, tarvittavat välipalat, mahdollinen insuliiniannosten pistäminen, erityistilanteissa toimiminen sekä ensiapukäytännöt. 

Lääkehoidon riskien tunnistaminen avohoidossa

Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköiden lääkehoitosuunnitelmassa kuvatut riskit ja toimenpiteet niiden ennaltaehkäisemiseksi estävät riskien toteutumista käytännössä. Kotihoidon asiakkaat eivät kuitenkaan välttämättä kohtaa lääkehoidon asiantuntijoita päivittäin. Säännöllisen kotihoidon piirissä on yhä huonokuntoisempia, monisairaita ja monia lääkkeitä samanaikaisesti käyttäviä iäkkäitä.

Kotihoidon lähi- ja perushoitajat ovat avainasemassa lääkehoitojen onnistumisen seurannassa ja lääkitysongelmien tunnistamisessa. Hoitajien työn avuksi on kehitetty Iäkkään lääkehoidon riskien arviointimittari. Mittarin 18 kysymyksen avulla voidaan selvittää iäkkään lääkehoidon ja sen toteutuksen riskejä. Mittari täytetään yhdessä asiakkaan ja/tai hänen läheisensä kanssa normaalin kotikäynnin yhteydessä.

Lääkehoidon onnistumisen tarkistuslista (LOTTA-lista) on puolestaan kehitetty kotona itsenäisesti asuvien iäkkäiden lääkehoidon riskien tunnistamisen tueksi. LOTTA-listan kysymysten avulla lääkkeiden käyttäjä voi tarkastaa joko itse tai yhdessä läheisen kanssa, onko lääkehoito kunnossa. 

Molempien seulontatyökalujen avulla pystytään tunnistamaan niitä tilanteita, joissa iäkkäällä on jokin lääkehoidon ongelma ja jonka ratkaisemiseen tarvitaan terveydenhuollon ammattilaisen apua.

Lääkehoidon vaaratapahtumissa toimiminen

Kaikissa niissä toimintaympäristöissä, joissa lääkehoitoa toteutetaan, on tärkeää tunnistaa ne tilanteet, joissa on lääkehoidon vaaratapahtuman mahdollisuus ja luoda selkeät toimintamallit tilanteissa toimimiseen sekä tilanteiden ennaltaehkäisyyn.

Jokainen lääkehoidon parissa työskentelevä ammattilainen tulee perehdyttää näihin toimintamalleihin, jotta jokainen tietää omat tehtävänsä lääkehoidon toteuttamisessa.

Kun lääkehoidon haitta- tai poikkeamatilanteen sattuessa on varmistettu asiakkaan välitön turvallisuus ja lääkehoidon vaaratapahtumasta on ilmoitettu eteenpäin, tulee esimiehen huolehtia, että kaikki vaaratapahtumat tutkitaan ja käsitellään. Näin yksikössä ja organisaatiossa pystytään oppimaan tapahtuneesta.

Toimintatapoja on syytä muuttaa niin, että vastaavien tapahtumien toistuminen estetään. Lisäksi on hyvä huolehtia siitä, että muutetut toimintatavat jalkautuvat kaikkien arkeen, jolloin kaikki lääkehoitojen kanssa työskentelevät toimivat samalla sovitulla tavalla.

Kirjallisuutta

Dimitrow M, ym. Iäkkään lääkehoidon riskien arviointimittari kotihoidon lähi- ja perushoitajille. Yleislääkäri 2016; 3(6): 23–29. 

Lääkehoidon tietopaketit. Fimea.fi.

Suuren riskin itsehoitolääkkeet. Suomen potilasturvallisuusyhdistys. 2017. 

Turvallinen lääkehoito. Opas lääkehoitosuunnitelman laatimiseen. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2021: 6.